𝐌𝐢𝐤𝐚̈ 𝐍𝐞𝐮𝐫𝐨𝐮𝐬 𝐨𝐧 𝐣𝐚
𝐦𝐢𝐬𝐭𝐚̈ 𝐬𝐞 𝐨𝐢𝐤𝐞𝐢𝐧 𝐢𝐥𝐦𝐞𝐬𝐭𝐲𝐢?
Neurous ei syntynyt eilen. Se syntyi pöytälaatikkoon ja aloitti toimintansa keväällä 2026.
Useampi vuosi sitten Neurous oli jo olemassa nimeltä ja ajatuksena. Sen takana olin minä, Sari, ja ystäväni Porin ajoilta lähti myös mukaan. Meillä oli hyvä idea, yhteinen näkemys ja tekemisen meininki – ainakin teoriassa.
Käytännössä? Toisella oli palkkatyö. Minä olin monialayrittäjä. Ja Neurous…? No, se jäi sinne pöytälaatikkoon odottamaan parempaa ajankohtaa.
Silloin Neurous ehti tehdä jonkin verran nepsyvalmennusta ja koulutuksia, mm. koteihin ja ammattioppilaitoksille. Mutta rehellisesti sanottuna: se ei koskaan saanut sitä aikaa, mitä se olisi tarvinnut kasvaakseen.
Lopulta teimme päätöksen, joka kuulostaa ehkä tässä kohdassa oudolta: me päätettiin myydä koko osakeyhtiö.
𝐒𝐢𝐭𝐭𝐞𝐧 𝐭𝐚𝐩𝐚𝐡𝐭𝐮𝐢 𝐣𝐨𝐭𝐚𝐢𝐧,
𝐦𝐢𝐭𝐚̈ 𝐞𝐢 𝐯𝐨𝐢 𝐤𝐚̈𝐬𝐢𝐤𝐢𝐫𝐣𝐨𝐢𝐭𝐭𝐚𝐚.
Laitoin Neurouksen myyntiin. Viestejä tuli useampia. Kiinnostusta oli, mutta yksi viesti erottui selkeästi.
Ja nyt me ollaan tässä. Minä ja Janika.
𝐍𝐨, 𝐦𝐢𝐤𝐚̈ 𝐭𝐚̈𝐬𝐬𝐚̈ 𝐨𝐧 𝐡𝐚𝐮𝐬𝐤𝐢𝐧𝐭𝐚?
Me ei tunnettu Janikan kanssa toisiamme entuudestaan ollenkaan. Sovittiin tapaaminen kasvotusten ja, kun me aloimme puhumaan Neurouksesta ja molempien tavoitteista. Niin aika äkkiä huomasimme miten molempien liiketoimintasuunnitelmat oli kuin samalta näppäimistöltä kirjoitetut. Oli enemmän kuin selvää se mitä Neurous voisi olla ja vielä selvempää se, että tähän kannattaa lähteä yhdessä!
𝐊𝐚̈𝐯𝐢 𝐬𝐢𝐢𝐬 𝐚𝐢𝐤𝐚 𝐧𝐨𝐩𝐞𝐚𝐬𝐭𝐢
𝐬𝐞𝐥𝐯𝐚̈𝐤𝐬𝐢 𝐲𝐤𝐬𝐢 𝐚𝐬𝐢𝐚:
Me puhuttiin täysin samaa kieltä. Ei tarvinnut vääntää visiota. Ei tarvinnut hakea suuntaa, kaikki oli jo ajatuksissa valmiina!
𝐒𝐚𝐦𝐚𝐚𝐧 𝐚𝐢𝐤𝐚𝐚𝐧 𝐦𝐮𝐥𝐥𝐚 𝐨𝐥𝐢 𝐞𝐥𝐚̈𝐦𝐚̈𝐬𝐬𝐚̈ 𝐦𝐞𝐧𝐨𝐬𝐬𝐚 𝐭𝐨𝐢𝐧𝐞𝐧𝐤𝐢𝐧 𝐩𝐨𝐥𝐤𝐮.
Mulla on myös toinen yritys, Pikkupolku, jota olen ollut rakentamassa helmikuusta 2026.
𝐒𝐢𝐭𝐭𝐞𝐧, 𝐤𝐮𝐢𝐧 𝐤𝐨𝐡𝐭𝐚𝐥𝐨𝐧 𝐬𝐚𝐧𝐞𝐥𝐞𝐦𝐚𝐧𝐚, 𝐤𝐚̈𝐯𝐢 𝐧𝐢𝐢𝐧 ku𝐢𝐧 𝐣𝐨𝐬𝐤𝐮𝐬 𝐤𝐚̈𝐲, 𝐤𝐮𝐧
𝐣𝐨𝐤𝐢𝐧 𝐢𝐝𝐞𝐚 𝐨𝐬𝐮𝐮 𝐨𝐢𝐤𝐞𝐚𝐚𝐧 𝐤𝐨𝐡𝐭𝐚𝐚𝐧:
Tästä me olemme niin innoissamme!
𝑵𝒆𝒖𝒓𝒐𝒖𝒔 𝒆𝒊 𝒆𝒏𝒂̈𝒂̈ 𝒋𝐚̈𝐚̈𝐧𝐲𝐭 𝐩𝐨̈𝐲𝐭𝐚̈𝐥𝐚𝐚𝐭𝐢𝐤𝐤𝐨𝐨𝐧.
Se otti tilaa ja alkoi kasvamaan, täyttämään kaikki päivämme. Ihan rehellisesti: se meni ohi kaikesta muusta. Neurouksen suunnittelu ja ideointi vie lähes kaikkien työpäivien tunnit, ihmisiä varten!
Yhtäkkiä kyse ei ollut enää vain yhdestä yrityksestä. Vaan kyse oli jostain mikä puuttuu kokonaan
Aloimme katsoa entistä tarkemmin ympärillemme. Silloin me ymmärsimme jotain, mikä ei ole yksittäinen ongelma.
𝐎𝐧𝐠𝐞𝐥𝐦𝐚𝐧𝐚 𝐨𝐧
𝐲𝐡𝐭𝐞𝐢𝐬𝐤𝐮𝐧𝐧𝐚𝐧 𝐭𝐮𝐤𝐢𝐯𝐞𝐫𝐤𝐨𝐬𝐭𝐨𝐧
𝐫𝐚𝐤𝐞𝐧𝐭𝐞𝐞𝐥𝐥𝐢𝐧𝐞𝐧 𝐤𝐨𝐦𝐩𝐚𝐬𝐭𝐮𝐬𝐤𝐢𝐯𝐢:
Joo, meillä on Suomessa kattava tukiverkosto. Miksi silti ihmiset putoavat? Eivätkä he siis putoa vain yhteen kohtaan, vaan väleihin, jotka ovat syviä kuiluja.
– Ennen kuin apua saa
– Silloin kun apu ei vielä ala
– Ja erityisesti silloin, kun apu loppuu, mutta arki ei vielä kanna!
𝐉𝐚 𝐣𝐮𝐮𝐫𝐢 𝐭𝐚̈𝐡𝐚̈𝐧 𝐤𝐨𝐡𝐭𝐚𝐚𝐧
𝐬𝐲𝐧𝐭𝐲𝐢 𝐍𝐞𝐮𝐫𝐨𝐮𝐬.
Neurous ei ole “lisäpalvelu” emmekä me kilpaile olemassa olevien palveluiden kanssa. Vaan me haluamme täyttää sen kohdan, jossa tukea ei ole edes koskaan ollut.
Alkuun oli meillekin vaikeaa hahmottaa, että mikä väli ja missä, mutta sen ymmärrettyämme me aloimme kutsumaan sitä väliä Neurousväliksi — yhteiskunnan tukiverkoston kuilu, johon ihmiset putoavat.
𝐉𝐚 𝐞𝐡𝐤𝐚̈ 𝐭𝐚̈𝐫𝐤𝐞𝐢𝐧 𝐚𝐬𝐢𝐚 𝐭𝐚̈𝐬𝐭𝐚̈ 𝐤𝐚𝐢𝐤𝐞𝐬𝐭𝐚:
Neurous ei syntynyt liiketoimintasuunnitelmasta.
Neurous syntyi siitä, että:
- nähtiin liikaa tilanteita, joissa ihminen jää yksin
– huomattiin, että apu tulee liian myöhään tai loppuu liian aikaisin
– ja ymmärrettiin, että tämä väli ei korjaannu itsestään